| Historiikkia Jäähdyskylän Nuorisoseuran toiminnasta
Jäähdyskylän nuorisossa heräsi v. 1918 ajatus kuinka saataisiin nuoriso yhteen sulautumaan ja yhteisymmärryksessä toimimaan itsensä kehittämisen tiellä. Maa oli juuri äsken saanut itsenäisyyden ja tämäkin varmaan oli vaikuttamassa siihen, että tällaisten henkisten rientojen tarpeellisuus ymmärrettiin hyvin painavana.
Jo aikaisemmin oli kylän nuorisolla ollut jonkinlaista yhteistoimintaa. Oli pidetty iltamia kansakoulun koulukeittolan hyväksi, jossa ohjelman opettajan johdolla kylän nuoriso esitti, mm. näytelmät jo silloin olivat hyvin suosittuja. Mutta mikään toiminta ei mene eteenpäin ilman keskitettyä johtoa, vaan se on hajanaista ja epämääräistä. Niinpä tultiin siihen, että alettiin suunnitella nuorisoseuran perustamista, koska uskottiin sen toteuttavan parhaiten nuorison pyrkimyksiä. Oltiin myös kuultu paljon tällaisista seuroista muualta päin ja innostus uuden seuran perustamiseen oli todella hyvä. Perustamiskokous ilmoitettiin Heikkilän talon Uotilaan 27. pnä joulukuuta 1918. Kokoukseen oli saapunut nuorisoa tuvan täydeltä. Etelä-Pohjanmaan keskusseuran edustajana oli paikalla Jussi Keskinen Ähtäristä. Hän selosti Ns:n tarkoitusperiä ja toimintamuotoja. Keskustelun tuloksena, joka tämän jälkeen syntyi vilkkaana, päätettiin nuorisoseura perustaa. Nimeksi hyväksyttiin Jäähdyskylän Nuorisoseura ja säännöiksi Suomen Nuorison Liiton mallisäännöt. Liityttiin jäseneksi Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuraan. Ensimmäiseksi esimieheksi valittiin Lauri Lintula, kirjuriksi Martta Nuuttila, rahastonhoitajaksi Tyyne Sulkava, johtokunnan jäseniksi Tyyne Hyrkki, Eeva Järvinen, Aini Kaltti, Martti Syrjä, Eemil Näntö ja Matti Kaltti. Tilintarkastajiksi O.A. Heikkilä ja Kalle Näntö. Jäseniä ilmoittautui ensimmäisenä toimintavuonna 82. Koska nyt oli saatu seuralle tarpeelliset virkailijat niin seura alkoi toimia ripein ottein, niinpä kuukausikokouksia alettiin pitää säännöllisesti.
Jo ensimmäisessä kokouksessa oli esillä oman talon hankkiminen. Kunta omisti entisen työväentalon, tästä käytiin kauppaa, joka kuitenkin raukesi. Tätä taloa vuokraten järjesti Nuorisoseura monet iltamansa. Myöskin järjestettiin iltamia ja kesäjuhlia taloissa, joissa oli iso tupa. Selkä-Nuuttilan talo oli monessa tilaisuudessa kokoontumispaikkana. Lankuista valmistettiin näyttämö korokkeelle ja tarpeelliset kulissit siihen. Tällaisella lavalla saatettiin viedä isojakin näytelmiä, kuten mm. "Roinilan talossa" ja "Rantalassa". Näytelmätoiminta onkin saanut Jäähdyskylässä aina hyvän kiitollisen yleisön mukaansa.
Omaa taloa alettiin hankkia v. 1926. Ostettiin tontti Akseli Heikkilältä. Rakennusaineiksi ostettiin Saarismäen talo Uurasten kylästä. Talo kuljetettiin paikalle talkoovoimin. Se oli kooltaan kyllä pienenlainen, mutta myöhemmin siihen tehtiin lisäyksenä uusi näyttämö. Taloa rakennettaessa tuli seuralle melkoinen velkataakka maksettavaksi. Alkuaikoina kuitenkin tuotto iltamista oli parempi kuin nykyisin. Vaikka markka oli silloin aivan erilainen arvoltaan kuin nykyinen, niin otetaanpa esimerkiksi ensimmäisen vuoden kokonaistuotto, joka oli markkaa 5115,-. Tästä on silloin puhtaaksi jäänyt 3200,-.
Taloa on moneen eri otteeseen korjattu, mm. sähkö laitettiin v. 1946 Heikki Rantasen sähkölaitoksesta. Myöhemmin on liitytty Koillis-Satakunnan Sähkön verkostoon.
Seuran kuukausikokoukset ensimmäisinä toimintavuosina vetivät ohjelmallaan jäsenet runsaslukuisesti mukaan. Huvitilaisuuksia ei silloin ollut liian paljon. Ohjelmassa oli tavallisesti keskustelukysymys, jonka joku alusti. Seuralehti "Sarastus" ilmestyi ja luettiin tilaisuudessa. Lehti oli seuran jäsenten kynäntuotteita, sisältäen vakavasta huumoriin ja runosta proosaan. Keskusteluista usein laadittiin loppuponnet. Niin kehittävää kuin tällainen kuukausikokoustoiminta olikin niin ei se pitkän päälle ole ottanut menestyäkseen. On tullu katkoja ja viimeisimpinä aikoina on pidetty vain tarpeelliset kokoukset, ehkä joku vuodenmittaan, vuosikokous nyt kuitenkin, jossa on viralliset asiat puitu. Seuralehti "Sarastus" on joskus ilmestynyt opintokerhon yhteydessä. Opintokerhotyö eli kotiopinnot kuten silloin sanottiin, oli heti toiminnan lähdettyä käyntiin toimintasuunnitelmassa mukana. Sitä veti silloin opettaja Aino Heikkilä. Oltuaan välillä pysähdyksissä työ lähti alkuun 30-luvulla opettaja Fanni Hietasen aikana. Kerho kokoontui kansakoulun suojissa, mutta Hietasen muuttaessa paikkakunnalta pois ei työlle löytynyt jatkajaa.
Kirjakerho oli myös eräs ala, jolla kartutettiin kirjoja seuran kirjastoon. Muodostettiin rengas, jonka jäsenet ostivat yhdessä silloin halutut kirjat, yhden kirjan henkeä kohti. Kerhon jäsenet saivat kukin vuorollaan lukea uudet kirjat ja sen jälkeen ne joutuivat seuran kirjastoon.
Laulukuoro toimi ensi vuosinaan opettaja Aino Heikkilän johdolla. Oltuaan välillä lamassa se jälleen v. 1948 opettaja Matti Peltosen ohjaamana saatiin käyntiin. Samaan aikaan ohjautyötä hoiti myöskin Veikko Vaali.
Urheilutoiminnasta hiihtokilpailut oli se laji, joka veti suurimman huomion puoleensa. Eräänkin kerran v. 1941 oli Ns:n järjestämässä kilpailussa yli 100 osanottajaa ladulla. Heistä tosin suurin osa oli nuorta "kaartia", mutta paljon oli naisten ja miesten sarjoissakin. Tasamaahiihto oli alkuaikoina muodissa aina v. 1925 asti. Seuralla oli tällöin joka talvinen Marian-päivänhiihto, joka suoritettiin jäällä. Matka oli miehillä 15 km, naisilla 3 - 5 km. Murtomaahiihto tuli tämän jälkeen. Ensin latuja ei uskallettu viedä metsän keskelle, vaan ne kiertelivät aukeitten maitten läheisyydessä, ehkäpä sentähden, että hiihtäjät olisivat paremmin yleisön nähtävissä. Ns:n aluepiiritoiminnan oltua käynnissä 30-luvulla osallistuttiin piirin joka talvisiin joukkuehiihtoihin, joskus jopa voittaen kilpailun.
Poikaurheilukerho toimi Ns:n alaisena Unto Heikkilän johdolla. Myöhemmin tämä kerho perusti urheiluseuran "Torisevan Urheilijat".
Aikaisempina aikoina seuran kesäjuhlissa oli soutukilpailu joka kesäinen tapaus. Matka oli 2 km ja olipa kilpailussa kiertopalkintokin. Myöskin kuului kolmiottelu ja juoksukilpailu kesäjuhlien ohjelmaan.
Orkesteri "Ukulele" Killinkoskelta oli 30-luvulla seuran tilaisuuksissa suosittu vieras, joka kesäjuhliin toi juhlavuutta ohjelmaesityksissään ja antoi tanssimusiikin taitavasti. Juhlayleisöä oli aina silloin salin täydeltä. Muissa iltamissa kuitenkin tanssimusiikin antoi yksinäinen haitarinsoittaja.
Näytelmäseuran iltamissa oli aina se numero, joka jokaisessa tilaisuudessa piti olla, onhan niitä monenlaisia näytelmiä 56 vuoden aikana ollutkin, viime vuosina tosin vähemmän. Suurimpia niistä ehkä ovat olleet "Hallin Janne", "Syntipukki", "Vetelys", "Nuori mylläri", "Susisaarelaiset", "Kaikenlaisia vieraita" ja kotiseutunäytelmä "Metsänhaltijan vihat".
Taloudellisen puolen varmistamiseksi on seura järjestänyt toiminta-aikanaan kahdet arpajaiset, ne olivat 30-luvulla, jolloin tällaiset pienet arpajaiset olivat muodissa. Ompeluseuratoiminnalla saatiin arpajaisvoittoja kokoon ja miehet tekivät joitakin käsityöesineitä kotonaan. Ostamalla täydennettiin voittokokoelmaa. Taloudellinen tulos näistä arpajaisista oli myönteinen ja vahvisti seuran kukkaroa.
Rakennuskorjausten yhteydessä on seura usein joutunut vetoamaan jäsenten myötämieliseen suhtautumiseen. On järjestetty rakennuspuutavaran talkoita ja kyläkunta on aina ollut yhteishenkeä osoittaen mukana. Sitä myöskin osoitti 60-luvulla järjestetty "orjamarkkinat", josta saatu tulos tuli Ns:n hyväksi. Toiminta-aikana on myös kaksi eri kertaa jouduttu turvautumaan jäsenlainoitukseen.
Nykyisessä Ns-toiminnassa tulee eteen monet sellaiset vaikeudet joita ei ennen ollut. Taloudellinen asema monen nuorisoseuran kohdalla on pakottanut toiminnan lopettamiseen. Jäähdyskylän Ns:n ei vielä tähän mennessä ole tarvinnut lyödä "kintaita tiskiin" kuten sanonta kuuluu, mutta sitähän ei tiedä koska sellainen välttämättömyys tulee eteen. Varmaankin uusien toimintamuotojen löytyminen olisi hyvin tarpeellista.
Kirj. Hannes Lahti-Nuuttila [?], 1954 [?]
|