Taiteilija Armid Benjamin Sandberg syntyi 13.2.1876 Sippolassa asemapäällikö Albert Walfrid Sandbergin ja hänen puolisonsa Viktoria Ernsbergin poikana. Sandberg opiskeli Suomen Taideyhdistyksen (nyk. Suomen Taideakatemia) piirustuskoulussa vv. 1897-1903. Hänen puolisonsa oli Hilda Fredrika Forsbäck. Sandberg osallistui v:sta 1900 lähtien useisiin Suomen Taideyhdistyksen järjestämiin näyttelyihin. Hänen töitään on mm. Ateneumin ja Hiekan taidemuseoiden sekä Pohjanmaan museon kokoelmissa. Sandbergin saamista tunnustuksista huomattavimpia on Hovingin apuraha v. 1911.
Sandberg ryhtyi viettämään kesiään Virroilla viimeistään opiskeluaikanaan. Tiedossa ei ole, kuinka hän hakeutui näille seuduille ja missä hän täällä asui. Lopulta hän rakennutti Pilvilinna-nimisen kesähuvilansa vv. 1903-04 Alaisen Toriseva-järven eteläpäähän jyrkälle kalliorinteelle. Vastaavanlaisten, enemmän tai vähemmän kansallisromanttiseen henkeen suunniteltujen taiteilijahuviloiden rakentaminen "erämaan rauhaan" oli 1900-luvun vaihteessa eräänlainen muoti-ilmiö, jolla oli kuitenkin taiteilijoiden näkökulmasta katsoen myös tärkeät käytännölliset perusteet. Kuuluisien taiteilijahuviloiden rinnalla Pilvilinna on jäänyt ansaitsemaansa vähemmälle huomiolle ilmeisesti vain siitä syystä, että huvila purettiin raunioituneena jo v. 1945.
Tiettävästi vanhin valokuva Pilvilinnasta.
Postikortti v:lta 1904; kuvaaja tuntematon.
Sandbergin tiedetään olleen innokkaasti mukana itse suunnittelemansa talon rakennustöissä. Rakennusmestarina toimi virtolainen Manu Laaja. Koska piirustukset eivät ole säilyneet eikä valokuviakaan ole paljon, jää Pilvilinnan tarkempi arkkitehtuuri valitettavasti arvailujen varaan.
Talo oli rakennettu hirsistä kalliorannan suuntaisesti järven puoleisen julkisivun osoittaessa länteen (oik. lounaaseen). Äkkiseltään katsottuna talo näyttäisi seisovan melko tasaisella alustalla, mutta itse asiassa kallio nousee tälläkin kohdalla melko jyrkästi. Siten järvenpuoleisella sivulla oli korkea kiviperusta, jossa sijaitsi kellari. Idässä kallio oli jo niin korkealla, että pihanpuoleinen sisäänkäynti johti suoraan toiseen kerrokseen. Talon eteläpäädyssä vesikaton harja oli poikkiakselin suuntainen ja hieman korkeammalla kuin talon runko-osan vesikatto. Korotettu ullakko-osa päätykolmioineen oli vuorattu laudoilla. Ainakin järven puolella päätykolmio oli aavistuksen ulompana kuin muu seinä, ja siinä oli kolmionmuotoinen ikkuna. Pääty liittyi mahdollisesti avoimena tilana taiteilijan ja hänen puolisonsa makuukamariin, johon kuului myös järvenpuoleisella julkisivulla toisen kerroksen tasolla näkyvä parveke.
Väritetty postikortti 1910-luvulta. Etualalla näkyy jyrkästi rannasta nousevien puurappusten kaidetta. Etuseinästä hieman vasemmalle on kaksi paalua ja näiden välissä kapea kaari: tämä oli talon portti. Oikealla kivijalassa kellarin ovi. Parvekkeella seisova henkilö on todennäköisesti taiteilija itse. Kuvaaja tuntematon.
Pääsisäänkäynti sijaitsi talon pohjoissivulla. Varhaisimman valokuvan mukaan ovi näyttäisi olevan lähes keskellä sivua, ja sen edessä on jo tällöin pieni kuisti, jonka valkoiset verhot lepattavat tuulessa. Kuistille nousee ainakin rannan puolelta korkeahkot raput. Kuistista oikealla on pohjoisseinällä vielä yksi tuvan kapeista ikkunoista. Myöhempien valokuvien mukaan kuistia on laajennettu lähes järvenpuoleiseen julkisivuun saakka, ja sen päälle on rakennettu vielä terassi, josta laskeutuvat raput kiertävät kuistin pohjoissivulta järvenpuolelle. Yläterassille pääsi myös talon toisesta kerroksesta.
Ylhäällä oik. Pilvilinnan päärakennus, vas. paviljonki,
edessä vierastalo. Kalliossa erottuvat lähes pystysuoraan nousevat puiset portaat sekä näiden päässä talon oik. alanurkan kohdalla oleva portti Kuvasta voi hahmottaa myös pohjoissivun kuistin sekä sen yläterassilta alas kiertävät raput. Kuva Fanni Hietanen 1926.
Kuvan täytyy olla Pilvilinnan pohjoisseinustalta talon pääsisäänkäynnin päällä olleelta terassilta (vrt. päädyn pystylaudoitus ja kaide, johon vas. oleva tyttö nojaa). Huom. ikkunan ja oven luonnonpuiset pielet. Kuva Hilda Sorila 1929.
Talon itäsivulla hieman pohjoispäästä keskilinjaan päin oli poikkiakselin suuntainen lyhyehkö siipi, joka lienee ollut osa taiteilijan ateljeesta. Siiven eteläpuolella talon itäsivulla olevasta ovesta kuljettiin todennäköisesti keittiöön. Sisäänkäynnin edessä oli pieni kuisti ja rappuset.
Pilvilinnan etelä- ja itäsivua. Oik. pihanpuoleinen siipi, jonka jugendikkuna lienee antanut valoa taiteilijan työhuoneeseen. Siiven sivulla on raput ja vas. johtava ovi. Rappusilla todennäköisesti taiteilijan äiti. Kuva Hilda Sorila 1929.
Pilvilinnan alakertaa hallitsi avara, yläosasta avoin tupa, jossa oli suuri tiilitakka. Tupaa kiersi etelä-, länsi- ja pohjoisseinustalla yhtenäinen parvi, jonne päästiin oven suusta muurin vierestä nousevia portaita pitkin. Parvelta oli käynti vierashuoneeseen ja taiteilijan ja hänen puolisonsa kamariin. Ovien kädensijat ja osa huonekaluista, mm. tuoleja ja sänkyjä oli valmistettu luonnon muokkaamista vänkyräpuista. Myös ovenpielissä ja ikkunapuitteissa oli käytetty luonnonpuuta. Seinät oli ainakin tuvassa jätetty hirsipinnalle, ja niitä koristivat lukuisat taiteilijan ja hänen ystäviensä maalaukset ja luonnokset.
Toistaiseksi ainoat Pilvilinnasta tunnetut sisäkuvat. Molemmat ovat postikorttikuvia, jotka on otettu todennäköisesti 1910-luvun alussa. Kuvaaja ei ole tiedossa.
Pilvilinnan viereen jyrkkään kalliorinteeseen nousi 1920-luvun alkuun mennessä kaksikerroksinen näköalapaviljonki, jonka etuosa lepäsi korkeiden pylväiden varassa. Ylhäällä oli pieni kamari. Paviljongin takanakin oli joitakin rakennelmia, joita käytettiin ilmeisesti varastona. Hirsistä salvottu sauna sijaitsi aivan vesirajassa kallioseinämän juurella. Myöhemmin Sandberg rakennutti lisäksi Alaisen Torisevan laskujoen partaalle turistien yöpymistä varten tarkoitetun, lautarakenteisen vierastalon, jossa oli "aittoja" ainakin kahdessa kerroksessa, mahdollisesti vielä ullakollakin. Rannasta noustiin Pilvilinnaan osin kallioon hakattuja ja osin puusta rakennettuja portaita pitkin. Kallioaskelmat, rakennuksen perustukset ja takakautta ylös johtanut loivempi tie ovat vielä osittain näkyvissä.
Savusauna kallion juurella. Kerrotaan, että aluksi Pilvilinnaan kuljettiin veneellä järven vastakkaiselta rannalta. Kuva Fanni Hietanen 1926.
Sandbergin toimia seurattiin paikkakunnalla asiaankuuluvalla mielenkiinnolla. Sandberg oli nuoruudessaan katkaissut jalkansa, minkä vuoksi hän ontui koko elämänsä ajan. Kun taiteilijalle tuli asiaa kirkonkylälle, hän tavallisesti kulki n. 6 km:n matkan polkupyörällä polkien vain toisella jalalla, koska toinen polvi ei taipunut. "Samperin" luo olivat kaikki tervetulleita. Lisäansioita taiteilijalle toivat turistit, joille oli Pilvilinnassa tarjolla kahvia, ruokaa ja tarvittaessa yösijakin. Ruokatarpeiden saannin helpottamiseksi varsinkin loppukesän sesonkiaikana Sandberg piti kaneja, jotka saivat olla "vapaana" luonnonmukaisessa häkissä veteen asti vierineen louhikon kohdalla; täältä haettiin tarvittaessa tuore paisti. Sandberg ei varsinaisesti taksoittanut vieraanvaraisuuttaan, mutta tuvassa oli näkyvällä paikalla pahkasta tehty lipas, johon kukin sai laittaa hyväksi katsomansa summan rahaa. Kerrotaan, että jos vierailija ei ollut huomannut "kiittää" palveluksista, muistutti Sandberg tästä taputtamalla tai jopa helisyttämällä lipasta.
Näkymä Inkerinkalliolta Pilvilinnan paviljongin ohitse Majajärvelle.
Kuva Fanni Hietanen 1926
Sandbergin taiteilijatovereista Pilvilinnassa lienee useimmin vieraillut Verner Thomé. Kerrotaan, että taiteilijat alkoivat kerran maalata yhtäaikaa samaa kangasta, toinen etu- ja toinen takapuolelta. Tuloksena syntyi taulu, jota voidaan pitää molemmin päin. Taulu on tiettävästi yhä Virroilla yksityisomistuksessa.
Tyylillisesti Sandberg liittyi 1900-luvun vaihteen kokeilevaan taiteilijasukupolveen, vaikka hän olikin aihevalinnoissaan ja värinkäytössään huomattavasti konservatiivisempi kuin esim. ystävänsä ja opiskelutoverinsa Thomé. Sandbergin pyrkimykset valomaalauksen ja puhtaan paletin suuntaan lienevät kuitenkin olleet syynä siihen, että Virroilla on jopa kerrottu taiteilijan olleen värisokea!
Talvet Sandberg vietti Helsingissä tai matkustellen ulkomailla, mm. Italiassa. Myöhemmin hän päätti asettua pysyvästi Virroille, minkä vuoksi hän alkoikin 1920-luvun puolivälissä rakentaa talviasuntoa Keskisen Torisevan rannalle. Tämä kaksikerroksinen hirsirakennus, johon piti tulla erillinen, tolppien varaan järven päälle rakennettu sauna, ei koskaan ehtinyt valmistua taiteilijan kuoltua 4.8.1927 Pilvilinnassa. Hän oli muutamaa päivää aikaisemmin kompastunut tuvan parvella, pudonnut alas rappusia ja lyönyt päänsä takkamuuriin. Tarina kertoo, että verinen tyyny, jolla Sandbergin pää lepäsi hänen viimeisinä elinpäivinään, jäi vahingossa yläkerran komeroon, minkä vuoksi taiteilijan levoton hahmo kierteli Pilvilinnassa aina siihen saakka, kunnes rakennus purettiin ja tyyny tuhottiin. Armid Sandberg on haudattu Virtain kirkkomaahan aivan kirkon pääsisäänkäynnin viereen.
